Rumban 4/10 Raidat-palstalla Jaakko Kilpeläinen valitsi MGMT:n Flash Delirium -biisin kierroksen kovimmaksi. Muista uutuusbiiseistä peukalo kääntyi ylöspäin Oinasmaan, Stalingrad Cowgirlsin ja Maija Vilkkumaan kohdalla.
Arvioinut: Jaakko Kilpeläinen, kuva: Sony
Raidat 4/2010
MGMT: Flash Delirium
MGMT:n tulevalta Congratulations-albumilta lohkaistu Flash Delirium menee ensikuulemalla reteästi sen riman ali, jonka Ben Goldwasser ja Andrew Vanwyngarden asettivat itselleen toissa vuonna muutamalla täydellisellä poplaululla. Odotuksiini vaikutti kielteisesti sekin, kun kaksikko varoitti, ettei Congratulationsilta löydy Kidsin ja Time to Pretendin tasoisia hittejä, vaan levystä tulee ”ehyt kokonaisuus”. Flash Delirium kuulostaa ensin hahmottomalta haahuilulta, mutta jokin siinä saa soittamaan biisin uudelleen. Lopulta hämmennys haihtuu ja usvan kätköistä paljastuu järjellinen, jopa kekseliäs rakenne. Sävellys pysyy kankeana, mutta se ei haittaa: niin mukavasti laulu kasvaa pienistä alkunuoteista kohti loppupuolen sirkusmaista paatosta.
Cypress Hill: Rise Up
Missä vika, kun parhaimmillaan tosi tiukasti funkkaavat latinohopparit julkaisevat ensimmäisen albuminsa kuuteen vuoteen, ja sen nimikkosingle kuulostaa nimeään myöten Rage Against the Machinelta? Rise Up koostuu mitäänsanomattomista riimeistä, parista tylsästä kitarariffistä ja nu metal -tyyliin räjähtävästä, mutta silti aivoja turruttavasta kertosäkeestä. Googlaamalla paljastuu, että biisissä fiittaa Rage Against the Machinen kitaristi Tom Morello. Vika lienee siinä.
Le Corps Mince de Françoise: We Are Cannibals
Le Corps Mince de Françoise on alusta asti kuulostanut indiepopin parodialta: ärsyttävillä synasoundeilla pelleilyltä, jonka taustalta kuultaa kyynisen sivustaseuraajan tietoisuus lajin kliseistä. Toinen tulkinta: LCMDF pyrkii naamioimaan lahjattomuutensa rumuuden estetiikaksi ja heroin chick -imagoksi: on hot, kun poissaoleva nuori nainen laulaa nuotin vierestä meikit poskilla. Kollegani kuvaili We Are Cannibalsia “päivän turhimmaksi neliminuuttiseksi” ja toinen ”kauheaksi kappaleeksi”. Ei lisättävää.
Oinasmaa: Tulenpalavana
Keravalaiseen Oinasmaahan kuuluu yhtyeelle nimen antaneen Sami Oinasmaan lisäksi neljä jäsentä, joiden hillittyä yhteissoittoa kuullaan muun muassa Auto-biisissä. Tulenpalavana on kuitenkin Oinasmaan MySpace-sivun vakuuttavin näyte, joka vangitsee hetkeksi koko maailman kauneuden parilla akustisella kieli- ja jousisoittimella. Tässäpä folksävelmä, joka olisi täydentänyt hienosti niin Anssi Kelan Nummelaa kuin José Gonzálezin Veneeriäkin. Yksinkertainen on kaunista.
Roky Erickson w/ Okkervil River: Goodbye Sweet Dreams
Roky Ericksonin urasta ei juuri löydy tekstiä ilman oheistietoa hänen päihde- ja mielenterveysongelmistaan. Rokyn elämä olisikin täydellinen selviytymistarina, jos hän kaiken tuskan jälkeen olisi pystynyt puristamaan kyynelistään muutaman mestarillisen rock-timantin. Tässä Okkervil River -yhtyeen komppaamassa biisissä, jota tapailtiin akustisesti dokumentissa You’re Gonna Miss Me, Erickson hokee hei hei kauniille unille. Samaa kolmea sointua kierrättävä kappale on väsyneempi kuin itse uni.
Stalingrad Cowgirls: Baby Girl
Stalingrad Cowgirlsiä pidettiin kolme vuotta sitten yleisesti sallalaisena lukiolaisbändinä, joka oli eksoottinen ja söpö, mutta vielä vähän kesken. Olin eri mieltä. Jo Somewhere High -debyytillään yhtye soitti tasan niin hyvin kuin ramorockia tarvitsee räimiä – ja mikä tärkeintä, musiikki oli hyvää. Baby Girl -singleltä kuulee soittotaidon kehittyneen ja tyylin pysyneen ennallaan. Esikoislevyllä Baby Girl olisi ollut keskitasoa, mutta keskitasonkin Stalingrad Cowgirls on kovaa kamaa tämän päivän suomirockissa.
Maija Vilkkumaa: Lottovoitto
Maija Vilkkumaan soundi kasvaa levy levyltä tukevammaksi ja sovitukset kunnianhimoisemmiksi. Melodisesti hän tuntuu toistavan ja yhdistelevän muutamaa hyväksi havaittua kaavaa. Lottovoitto ei kuulosta niinkään uudelta kappaleelta kuin tuunatulta Lattiaa pestään -biisiltä, jossa rockaavasta säkeistöstä noustaan jotenkin pahaenteiseen esikertosäkeeseen, joka ”yllättäen” vaihtuukin kepeään, säveleltään tutunlaiseen kertosäkeeseen. Ei siinä mitään pahaa ole. Hyvä biisi on hyvä biisi, vaikka se olisi tehty ennenkin.