Rumban 7/10 Raidat-palstalla Aleksi Kinnunen valitsi kierroksen parhaaksi biisiksi Katy Perryn California Gurlsin, jolla vierailee Snoop Dogg.
Arvioinut: Aleksi Kinnunen, kuva: Emma Summerton
Raidat 7/2010
Katy Perry feat. Snoop Dogg: California Gurls
Jotenkin ei yllätä, että konservatiivi-Amerikkaa tyttöpussailulla kauhistuttaneen Katy Perryn elokuun lopulla ilmestyvän paluulevyn nimi on Teenage Dream. Lolitamainen Perry, 25, laulaa Snoop Doggin ihanan velttoiluräpin siivittämällä singlellä seksistä rannalla sekä länsirannikon ”unohtumattomista” tytöistä, jollainen hän on itsekin. Mainiossa, kepeässä ja raikkaassa biisissä on Discovery-kauden Daft Punkia vocodereineen tai autotuneineen sekä Music Sounds Better With Youta. Biisi alkaa kuin Madonnan Sorry. Puikoissa ei tosin hääri jumalani Stuart Price, vaan luonnollisesti Max Martin ja Dr. Luke – hyvin paukkuu silti. Antaa kesän tulla. Haluan päästä tämän biisin tahdissa peuhaamaan rantaveteen Kalifornia-tyttöjen kanssa. Mahdut mukaan, Katy.
How to Destroy Angels: A Drowning
Nine Inch Nailsin Trent Reznorin uuden yhtyeen seitsemänminuuttinen ensisingle on silkkaa vuosituhannen vaihteen downtempoa Zero 7:n, uudemman Massive Attackin ja miksei Depeche Moden maisemissa. Äänessä oleva Trentin puoliso Mariqueen Maandig voi tyrkyttää itseään seuraavalle Zero 7 -albumille, mikäli soolouralleen nostetta saanut Sia Furler päättää häippäistä – sen verran yhteneviä ovat kahden viehkeilyt, kokonaistunnelmasta puhumattakaan. Ei huono, mutta aivan liian tuttua.
Terveisiä Lontoosta. Kävin kuuntelemassa Koko-klubilla NME:n tulokaskiertueen pääesiintyjää Hurtsia, josta Britanniassa odotetaan suuria. 23- ja 25-vuotiaiden manchesterilaisnuorten duon tuska ei virkistävästi rakennu kitaramekastukselle vaan pelottoman pateettisen synteettiselle konepopille. Better Than Lovea voisi luonnehtia näin: alku White Lies -synkistelyä, väliosa Cut Copyn syna-arpeggioita ja kertosäe Klaxons-epilepsiaa. Mutta miten näiden dandyjen fanikuorossa suhtaudutaan kappaleen häpeämättömiin europopsävyihin?
Minun ei tarvitsisi tietää, miltä kuulostaa Don Huonojen ja Queens of the Stone Agen yhdistelmä. Vaan nyt täytyy. Mystinen The Mama King on ”superbändi”, johon kuuluvat Kie von Hertzen ja Donkkareiden tuottajana muistettu Kalle Chydenius. Ahdistunut hauskanpitomurina muistuttaa stemmoja ja levyn kantta myöten raskauttavan paljon Josh Hommen aavikkorockista, minkä vuoksi syntyy mielikuva imitointihenkisestä harrastusprojektista.
Superodotetun kolmoslevyn heinäkuun puolivälissä julkaiseva M.I.A. on ampunut musaverkot tötterölle kolmella maistiaisellaan, jotka kaikki ovat olleet hyviä ja erilaisia. Rauhallisen utuinen Space on ilmeinen tulevan Maya-albumin päättäjä. Suiciden Ghost Riderin ärhäkkää punkpörinäriffiä hyödyntävä Born Free vie Maya Arulpragasamia aiempaa räkäisempään ja rockimpaan suuntaan. Crystal Castlesista muistuttava XXXO on tutumpaa M.I.A.–poppia ja levyn virallinen debyyttisingle. Tervetuloa Suvilahteen, M.I.A.! Ja vaikka meille Kallioon jatkoille.
Scissor Sisters: Fire with Fire
Pianotausta kuin Elton Johnia, Jake Shearsin laulu ja kappaleen tuotanto silkkaa Robbie Williamsia, heleästi tamppaava kertosäe ehtaa Abbaa. Siinä ainekset Scissor Sistersin yksinkertaiselle paluusinglelle, jonka on tuottanut Katy Perryn kohdalla uumoilemani Stuart Price. Vaikka päällepäin biisistä ei tunnu löytyvän mitään erityistä, sävelmän tehot perustuvan juuri rohkean ilmavaan yksinkertaisuuteen. Kesäkuun lopussa julkaistavaa Night Work -albumia on kuvailtu ”superseksuaaliseksi ja törkyisäksi”. Levyn kantta koristavat piukat urospakarat!
Levyn saatelipukkeen ”Suomen kiistatta väkevimmäksi rocktrioksi” esittämä Sweatmaster näyttää von Hertzenille, Chydeniukselle ja kumppaneille mallia, miten homma pitää hoitaa. Sasu Mykkänen sylkee hyvällä intensiteetilla hakkaavan kompin ja yksittäisten kitaranaukaisujen päälle. Dave Grohl ja Foo Fighters -sävyt kohoavat pintaan. Joko Sue-lehden suunnalla kaiverrellaan elokuussa ilmestyvän Dig Up the Knife -albumin nimeä 2000-luvun toisen vuosikymmenen parhaan levyn pokaaliin?