Tylsä kolmoslevy lämpimän urkubiitin mestareilta.
Olen suorastaan rakastanut Ratatatin Classics-albumia ja hiphop-remix-levyjä. Bändin omintakeinen sähkökitaroihin ja lämpimiin syntetisaattorisoundeihin perustuva ulkomuoto on omaperäinen ja vastustamaton.
Valitettavasti tämä kolmas albumi ei herätä yhtä intohimoisia tunteita heti alkuun. Soundi on toki tuttu, vaikka sitä on hieman rikastettu ylimääräisin koskettimin. LP3:n ongelma on se, että Ratatat ei ole koskaan ollut mitään älykästä kuuntelumusiikkia, josta Massive Attackin tai DJ Shadown tavoin voi löytää uutta diggailtavaa toistuvilla kuunteluilla.
Etenkin Classics-levyllä Ratatatin valttina olivat idioottimaisen tarttuvat riffit, jotka puettiin tyylikkäästi nopeatempoisiin kappaleisiin. Nyt bändi on hidastanut tahtia ja tehnyt verkkaisesti rakentuvia biisejä, jotka eivät valitettavasti saa pidettyä mielenkiintoa yllä loppuun asti.
Tällaisenaan Ratatatista on vain mainosten ja tv-sarjojen taustamusiikiksi. Nerokas soundi säilyy, mutta biisit olisivat tarvinneet lisää lihaisia kerroksia.