Yllättävän seesteistä billyä sekopääsaarnaajalta
Jim Heath kamraateineen rytyytteli roots-yleisön vähemmän konservatiivisen siiven lemmikkiryhmäksi jo parikymmentä vuotta sitten kolmella legendaarisella Sub Pop -albumillaan. Sittemmin levy-yhtiö on vaihtunut useita kertoja ja matsku vaihdellut yhdenkin levyn sisällä loistavasta aneemiseen.
Kymmenennellä albumillaan tämä livenä koko uransa ajan todella tykisti melskannut bändi esittäytyy yllättävän seesteisenä. Psychobilly on pienemmässä roolissa kuin koskaan, ja vaikka tarinat ovat hetkittäin kovinkin lennokkaita, jotenkin sekopääsaarnaajastakin tuon ikääntymisen havaitsee.
Rauhoittuminen ei todellakaan ole yksiselitteisesti huono juttu. Kyllähän Heathilta ja kumppaneilta meinasi ennen vanhaan karata toisinaan mopo käsistä. Nyt homma on lapasessa, ja itse pääperkeleen kitarointi kuulostaa maukkaalta. Country-hippalointi sujuu, ja Oh God! Doesn’t Work in Vegas kuuluu vuoden rempseimpiin rock'n'rolleihin.