Kameleonttihauvan esikoisalbumi.
Rex the Dog on yhtä kuin Jake Williams, monella eri nimellä esiintynyt dance-veteraani, joka on piirretyn koiran hahmossa päästänyt 80-lukufetissinsä valloilleen. Koko projekti alkoi vuonna 2004 Rex the Dogin Photographic-remiksauksesta, joka oli niin hyvä että Depeche Mode elvytti viime kiertueelleen 25 vuotta vanhan unohdetun albumiraidan – ja vielä Rex the Dogin sovituksena.
Photographic ei ole albumilla mukana, mutta mainiot The Knife- ja The Sounds -remiksit kyllä ovat. Sen lisäksi mukana on Rexin itsensä kirjoittamaa italodiscoa, syntikkapoppia, elektroa, scratchausta ja yhdellä raidalla Alison Moyet mylvimässä kuin kukaan ei olisi kertonut Yazoon hajonneen jo vuonna 1982. Ja päätösraidalla nimetön joku, joka kuulostaa aivan Neil Tennantilta.
Ideoita on paljon, hyviä ja keskinkertaisia, mutta epätasaisuus ei haittaa, sillä monista electronica-albumeista poiketen yksikään kappale ei pilaa bileitä notkumalla paikalla liian kauan.
Jotain tällaista Mobykin taisi yrittää flopanneella Last Night -levyllään, mutta Rex the Dog otti ja onnistui siinä.