Uudessa Rumbassa arvostellaan Riikka Elisabetin debyyttilevy. Millaisia ajatuksia sanat herättävät? Osallistu keskusteluun!
Teksti: Verna Vuoripuro Kuva: Indiedays
Lupaavaa, mutta sielutonta soulia Suomesta
Maarit Hurmerinta syntyi uudelleen. Ei olisi tarvinnut. Kokkolalainen Riikka Elisabet Hertteli on säveltänyt, sanoittanut ja tulkinnut debyyttilevyllisen verran suomenkielisia jazzahtavia soul-kappaleita esikuvaansa turhan orjallisesti seuraten.
Pitkän linjan jazztrumpetistin Mika Myllärin avustuksella tehty albumi on pitkän työstämisen jälkeen vihdoin valmis. Mylläri on sovittanut ja tuottanut kappaleet ja soittaa niillä myös trumpettia. Biisit ovat henkäileviä, hieman tasapaksuja ja jopa jollakin tavalla naiiveja. Sävellykset ovat sinänsä tyylipuhtaita ja miellyttäviä, mutta omaperäisyys puuttuu.
Rakkautta liikaakin käsittelevät sanoitukset jäävät banaaleiksi. Vaihtelua levyn yllätyksettömään linjaan tuo rap-artisti Paleface, jonka vastuulla on levyn viimeisen kappaleen tulkitseminen. Omalla tuotannollaan toimivaksi todetun Palefacen vierailu on ideana hyvä, mutta jää irralliseksi.
Paljain jaloin herättää silti kunnioitusta ja kiinnostusta Riikka Elisabetiä kohtaan. Hän on lupaava artisti, joka kehittyessään ja kypsyessään voi edetä pitkälle.