Enemmän Rubikia kuin Sunrise Avenueta
Jos aika ei olisi ajanut ohi sellaisista määritelmistä kuin ”vetää vertoja kansainvälisille vertailukohteilleen” tai ”ei kuulosta lainkaan kotimaiselta”, niitä viljeltäisiin Rödsögårdenin debyytin yhteydessä. Kansainvälisyystunto ei ole enää yhtä alamaissa kuin vielä viime vuosikymmenellä.
Radioaalloille uineet Where the Hopes Grow- ja If It Comes from the Heart (It Must Be Good) -singlet saavat joka kerta pähkäilemään, mikä bändi oikein on kyseessä, ennen kuin juontaja paljastaa sen.
Se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että kappaleet ovat tarpeeksi hyviä, jotta niihin kiinnittää huomiota ja haluaa tietää biisien esittäjän. Toisaalta ne eivät kuitenkaan ole tarpeeksi omaperäisiä, jotta esittäjän tunnistaisi oitis Rödsögårdeniksi. Sama pätee koko levyyn. Yhtyeen vaikeahko nimi ei myöskään edesauta muistamista. Eikä albumin kansi levynmyyntiä.
Olli ”Disco” Halosen tuottama debyytti soi rikkaasti ja kirkkaasti. Nelikko sulattaa jenkkiläisen collegerockin ja brittiläisen laajakangaspopin lähes ruotsalaiseksi vientituotteeksi – eli alku hyvin, melkein kaikki hyvin.