”Cursed ei välttämättä ole erityisen omaleimainen teos, mutta sen murskaava voima on niin kovalla tasolla, että Rotarien paikka alansa ehdottomalla huipulla on ansaittu”, kehuu Kimmo K. Koskinen arviossaan.
Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Mira Born
Rotten Sound: Cursed
Relapse
Myllytystä, löylytystä, piiskausta ja leivontaa
Kansainväliselläkin mittapuulla eliittitason grindcore-jyrämme on tiukassa vedossa. Viime vuosina ankarasti viuhuvaan piiskaukseen keskittynyt yhtye ottaa taas ohjelmistoonsa hitaampiakin tempoja ja kuolometallisena murjovaa äänimaailmaa.
Mureasti jyräävän Sunlight-soundin ystävälle Cursed on erityisen miellyttävää kuultavaa. Kielisoittimien massiivisena rohiseva särömatto tuo levyyn hurjaa raskautta. Paikoitellen Rotisko kuulostaa erehdyttävästi parinkymmenen vuoden takaiselta Entombedilta, eikä ainakaan vähiten niissä parissa biisissä, joissa Enska-solisti L.G. Petrov käy luikauttamassa sulosointujaan.
Myös grindcoren ylipäällikön Napalm Deathin vaikutus kuuluu selvästi, vaikka Rotten Sound tikistelikin tiukimmat kaahauksensa jo viimevuotiselle Napalm-ep:lle. Tämän ylikierroksilla kaahanneen ep:n perusteella onkin yllätys, kuinka deathmetallisena Cursed soi. Ultranopean takomisen höystäminen raskaammin ja hitaammin ryskivällä ilmaisulla on varsin tervetullutta, ainakin Drain-aikaisen (1998) Rotten Soundin menoon mieltyneelle. Samalla yhtyeen intensiiviseen soundiin tulee mukavasti dynamiikkaa.
Cursed ei välttämättä ole erityisen omaleimainen teos, mutta sen murskaava voima on niin kovalla tasolla, että Rotarien paikka alansa ehdottomalla huipulla on ansaittu. Näin vahvan julkaisun myötä se vahvistunee edelleen.
Arvio on julkaistu Rumbassa 4/11