Kakolan musiikkiterapiakerho esittää: kännisurmaajien roisit muistelot osa 4.
”Laitetaanko kohta jotain iisimpää, vaikka Slayeria”, sanoi kaveri tätä kuunnellessa. Muutaman huilivuoden jälkeen surmacorellaan räjähtävästi kuvioihin palannut Rytmihäiriö on melkoinen konsepti. Bändin hurmeisen känninhuuruisia sanoituksia säestävää helvetillistä punk-mäiskettä ja metallinmyllytystä ei voi pitää kuulijaystävällisenä. Silti, ja juuri sen takia, Rytmihäiriö on suorastaan nerokasta tavaraa.
Bändin tavaramerkikseen ottamat hulvattomat Alibi-lyriikat ovat kaikessa suorasanaisessa rupisuudessaan erinomaisia: ”Verinen vesuri / lukuisia uhreja / alkometri osoittaa luciferin lukemat”. Sanoitusten viihdearvo piilee niin sysimustassa huumorissa, että se ei ymmärrettävästi avaudu likimainkaan kaikille.
Musiikillisesti Rytmihäiriön meininki on napakkaa mutta juuri sopivan roisia. Biiseissä on monipuolisuutta ja koukkuja yllättävänkin paljon. Soitannan epätäydellisen roiskivainen livefiilis on vakuuttavaa, erityisesti kun se on yhdistetty vaihtelevissa maisemissa rymistelevien sovitusten ennalta-arvaamattomuuteen. Mahtavaa meininkiä ja todellista tykkiä.