Rytmihäiriö: Surmantuoja – Vesuri viiltää edelleen

22.05.2010

”Surmantuoja on lähinnä mukava muistutus, ettei Rytmihäiriö ole menettänyt teräänsä”, kirjoittaa Saku Schildt arviossaan.

Rytmihäiriö: Surmantuoja
Sakara

Hauskoissa ideoissa on neljä vaihetta: ensin niitä ihastellaan, sitten niihin totutaan, kohta niitä pidetään jo tylsinä ja lopulta – ehkä – niiden sinnikästä toistamista arvostetaan. Eläkeläiset on selvinnyt viimeiseen vaiheeseen asti. Samoin Rytmihäiriö.

Kun hardcorea ja metallia naittava Rytmihäiriö kiinnitettiin historian ensimmäisenä bändinä Spinefarmille vuonna 1990, bändi lauloi ryyppäämisestä ja surmaamisesta. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin firma on eri, mutta laulujen aiheet täsmälleen samat.

On yllättävää, miten vähän bändi on saanut kritiikkiä saman vitsin toistamisesta. Vielä hämmästyttävämpää on, miten taitavasti yhtye pitää vitsin tuoreena.

Olisi liioiteltua sanoa, että Rytmihäiriön levyt innostaisivat joka kerta samalla tavalla. Bändin vuosien hiljaiselon rikkonut Saatana on herra (2005) riemastutti anarkistisuudellaan, mutta Surmantuoja on lähinnä mukava muistutus, ettei Rytmihäiriö ole menettänyt teräänsä.

Surmatarinat eivät tosin huvita entiseen malliin, kun lehtien otsikot ovat viime aikoina kirkuneet kaikenlaisia tosielämän insuliini- ja Ulvila-murhia.

Teksti: Saku Schildt, kuva: Eero Kokko

Arvio on julkaistu Rumbassa 7/10

Lisää luettavaa