Puhdistavaa minimalismia
Kerrataan aluksi tarina vielä kerran. Vuonna 1988 trubaduuri Sami Kukka julkaisi ensimmäisen, omaa nimeänsä kantavan albumin, joka ei saanut osakseen juuri minkäänlaista huomiota. Lähes 20 vuotta myöhemmin Joose Keskitalo ja Helmi-levyjen Arwi Lind tekivät kulttuuriteon ja ottivat yhteyttä Kukkaan pelastaen hänet unholan partaalta. Sen jälkeen Helmi
on julkaissut Kukan kolmannen albumin Kuolema tekee tuloaan (2007) ja viimevuotisen uusintapainoksen eponyymistä debyytistä.
Nyt on vuorossa Kukan neljäs albumi. Niin hämmentävältä kuin ajatus kuulostaakin, sen taustajoukoista löytyy kaksin kappalein islantilaisen Múmin jäsenistöä. Siitä huolimatta Menen veteen ei kuulosta tippaakaan islantilaiselta, vaan pysyy alusta loppuun olennaisessa, hauraassa ja minimaalisin liikkein valtavan tunnelatauksen rakentavassa folk-näppäilyssä.
Merkittävin ero vanhaan on tekstien tematiikassa. Aiemmin vahvasti läsnä ollut kuolema on muuttunut elämäksi. Kukka puhaltaa levyn vähäeleiset mutta metaforiset tuokiokuvat eloon jo pelkillä äänenpainoillaan. Samalla hän saa jokaisen rivin kuulostamaan viimeistä tavuaan myöten rehelliseltä ja henkilökohtaiselta.
Menen veteen tuo sekä tunnelmaltaan, että kappalerakenteiltaan vahvasti mieleen Nick Draken klassisen Pink Moonin. Múmin Ólöf Arnaldsin ja Samuli Kosmisen läsnäolo kuuluu vain mitä ihmeellisimpinä soittimina värittämässä Kukan kitaraharmonioita.
Hyvä niin, sillä näin ajatonta musiikkia ei saisikaan pilata turhalla kikkailulla.
Levyn kauneus ilmenee jo avausraita Hääkuvista, jonka lopussa Kukka laulaa stemmoissa yhdessä John McGregorin ja Mia Kähärän kanssa. Taustalla helisee Arnaldsin psalttari ja tunnelma on pyhyydessään toismaailmallinen.
Lähes kuiskaten laulettu Aamuyöllä osoittaa Kukan taidot dynamiikan käyttäjänä. Liki huomaamattomat crescendot ja diminuendot seuraavat toisiaan ja muodostavat albumin lumoavimman ja herkimmän kappaleen.
Viimeisenä kuultavassa nimiraidassa Kukka laulaa menevänsä veteen ja käyvänsä kasteeseen. Vastaavasta puhdistautumisesta tämän levyn kuuntelemisessakin on pohjimmiltaan kysymys.