Santogold ei ole uusi M.I.A. vaan Gwen Stefani tai Madonna.
Vuoden oksettavimmassa levynkannessa Santogold oksentaa kultaa. Jos Santogold olisi graafinen suunnittelija, tämä kansitaiteen merkkiteos ostettaisiin kerrostalon kokoiseksi lakanaksi modernin taiteen museon seinälle. Sillä tällä hetkellä kaikki, mihin tämän 32-vuotias nainen koskee, saa kultapäällysteen.
Levy-yhtiön entisen A&R-työläisen ja punk-bändi Stiffedin laulaja Santogoldin, oikealta nimeltään Santi Whiten, nousu kuumaksi artistiksi on se sama 2000-luvulla monesti kuultu satutarina.
Ensin Philadelphiasta kotoisin oleva nainen julkaisi hurmosta ja huomiota herättäneitä kappaleita MySpacessa. Sen jälkeen hypetysapua antoivat tärkeät ihmiset, kuten Mark Ronson ja Spank Rock.
Levyn teossa Santogoldia auttoivat tärkeät ystävät, muun muassa dj-tuottajat Diplo ja Switch. Se osaltaan vaikutti artistin nousuun tärkeiden tiedotusvälineiden, kuten Rolling Stonen ja BBC:n ”seuraava iso juttu” -listoille.
Suomalaisittain lisämielenkiintoa tuo Santogoldin keikka Björkin lämmittelijänä heinäkuussa Helsingissä. Keikka todennäköisesti vauhditti levyn julkaisua. Nyt Santogoldin debyytti julkaistaan Suomessa muutamaa viikkoa muuta maailmaa myöhemmin.
Omaa nimeä kantavalta levyltä kuuluu Santogoldin ärtymys kategorioita kohtaan. Hänen debyyttinsä poukkoilee dubista uuden aallon punkrockiin. Mutta onneksi taustalla on aina vanhan kunnon pop. Siinä mielessä onneksi, että yletön tarttuvuus, koukuttavat jipot ja miellyttävät laulumelodiat pitävät kokonaisuuden hallinnassa.
Lisäksi ne kappaleet, joissa Santogold antaa poprockeimmalle puolelleen valtaa – siis L.E.S Artistes, You’ll Find a Way, Say Aha, Lights Out ja levyn paras biisi I’m a Lady – toimivat ylivoimaisesti parhaiten. Ne myös erottavat hänet M.I.A.:sta, johon Santogold on yhdistetty ehkä liian kärkkäästi, mutta täysin artistin omasta syystä. Internetissä liikkuu jo mash up -miksauksia, joissa nämä kaksi marjaa on muussattu yhteen nimellä Santo Mia.
M.I.A.:n ja Santogoldin suurin ero on kuitenkin siinä, että vertailukohtansa tavoin Santogold ei itsetarkoituksellisesti korosta olevansa aikaansa edellä. Elektrobiittejä ja Pixies-kitaroita sotkeva Santogold on tällä hetkellä niin kuuma ja juuri nyt hip kuin Gwen Stefani ja Madonna omilla levyillään aina ovat. Pahoin pelkään, että liiallisen ajankohtaisuuden vuoksi levyn viimeinen käyttöpäivä on ensimmäisten syksyn sateiden saapuessa.
Mutta sitä ennen ehtii nauttia tästä miellyttävästä kesäalbumista, jonka voi pistää soimaan paikassa kuin paikassa: rantsulla, kesämökillä, grillibileissä, sadepäivän sisäpeli-illoissa ja laiturinnokassa. Santogold toimii erinomaisesti jopa taustamusiikkina, sen verran varman päälle särmättömäksi se on hiottu.
+ • Muutama helkutin kova poppiskappale. • Miellyttävän mittainen levy. • Poukkoilevista musiikkityyleistään huolimatta tuotanto pysyy kasassa. – • Silti liikaa kaikkia musiikkityylejä kaikille. Kitaravetoiset rallit toimivat parhaiten. • Santogold paikoitellen kuulostaa samalta, käyttää samoja yhteistyökumppaneita, on tehnyt yhtä ruman levynkannen ja välillä jopa näyttääkin samalta kuin M.I.A.