Sepultura – A-Lex

Sepolla meni sormi suuhun

Heavy on tunneasia. Kun alkuperäisen Sepulturan viimeinen lenkki, rumpali Igor Cavalera, jätti bändin, siitä jäi jäljelle vain kuoret. Tätä tyhjiötä yritetään tilkitä tuomalla kuvioihin uusi rumpali ja 18 uutta kappaletta. Ei hyvältä tunnu.

Eikä kuulosta. Kellopeliappelsiinia muka teemanaan pitävällä A-Lexilla on tunkkaiset soundit. Senkin vielä kestäisi, jos pomon pallit omaksunut Andreas Kisser osaisi järjestellä kipakat riffinsä oikeaan järjestykseen ihan oikeiksi biiseiksi. Tosin viimeksi Seppo on väläytellyt toivoa viiden vuoden takaisella Roorbackillaan. Silloinkin vain muutaman riffin ajan.

Yhteensä 18 kappaletta ja tunti keskinkertaista metallia on liikaa. Levystä puolet on välisoittoja. Niilläkö yritetään tuoda entisen thrash metal -jumaluuden paikka takaisin kyynelehtivän fanikuntansa sydämiin?

Sepulturasta nykymuodossaan ei ole edes entisaikojen mahtisäveltensä coverbändiksi. Se on metallimaailman suurin kusetus. Ja kuinka siitä Max Cavaleraa ”paikkaavasta” kaksimetrisestä voodoopapista ei vieläkään irtoa kuin kähinää? Jos Kellopeliappelsiin Alex olisi oikea hahmo, hän tulisi ja monottaisi tästä hyvästä joka jätkää ikävästi polvilumpioihin.