”Blackjazz saa Mike Pattonin tomahawkit ja peepingtomit kuulostamaan turvallisilta kävelyiltä keväisellä Esplanadilla”, kirjoittaa Jussi Mäntysaari arviossaan.
Shining: Blackjazz
Indie
Jestas. Shiningin viidennen albumin saama suitsutus maailman musiikkilehdissä antoi odottaa melkoista pläjäystä, mutta Blackjazz onnistuu valmistautumisesta huolimatta lyömään ällikällä.
Osa hehkutuksesta vaikutti oikeastaan ylistävältä pelkästään siksi, että toimittaja oli katsonut parhaaksi kehua jotain, mitä ei ymmärtänyt.
Blackjazz ei ole kuitenkaan kaiken ymmärryksen ulkopuolella – vaikka viimeisellä tuomiolla levyn julkaisua saattaisi lieventää se, että se on tehty vailla täyttä ymmärrystä.
Jotta saadaan asiat oikeaan mittakaavaan, Shiningin hulluutta voisi kuvailla sanoen, että Blackjazz saa Mike Pattonin tomahawkit ja peepingtomit kuulostamaan turvallisilta kävelyiltä keväisellä Esplanadilla.
Tärkeintä on kuitenkin, että homma ei luiskahda missään vaiheessa päämäärättömäksi vaikean musiikin tekemiseksi. Särinässä ja paukkeessa on jazzin mestareiden intohimoista syöksyä tuntemattomaan, oikeaa musiikillista tutkimusretkeilyä.
Biisejä ei juuri erota toisistaan – on vain erilaisia osia, jotka kokonaisuutena muodostavat tämän aidosti mielenkiintoisen albumin. Vielä on toivoa.
Teksti: Jussi Mäntysaari, kuva: Alexander Benjaminsen
Arvio on julkaistu Rumbassa 5/10