Lahjakkain elossa oleva brittitekstittäjä ja levinneet eväät
Näytelmäkirjailijana uransa aloittanut Lyndon Morgans on varsinainen paketti: viisissäkymmenissä oleva valkohapsinen elostelija, jonka maailma tuntuu siltä kuin Jean Genet olisi laitettu harhailemaan Robert Bressonin elokuvaan.
Miehen ”bändi” Songdog on käytännössä Morgans itse näppäilemässä akustista kitaraa sekä oksentelemassa loputtomia surumielisen perverssejä ja absurdeja litanoitaan. Karl Woodward säestää eri kieli-instrumenteilla ja Dave Patersonin rummuttaa tahtia. Levyjen chanson-henkistä tunnelmaa lisäävät haitarit ja Oliver Cherein saha.
Tämän uusimman albumin ongelma on sen pituus: kahteen ”näytökseen” jaettu 18 biisin kolossi on auttamattomasti ylimittainen, sillä Morgansin ylipursuavalla teknikalla kymmenen kappalettakin on jo läkähdyttävää.
Lopussa kuitenkin kiitos seisoo: levyn paras kappale On Porthcawl Sands tulee toiseksi viimeisenä. Aloittakaa siitä, ja siirtykää sitten Songdogin mestariteoksen, vuonna 2003 julkaistun Haikun pariin.