Tekoärjyssä emometallissa on pinta kunnossa, mutta persoona puuttuu.
Emocore-vaikuttein modernia metalliaan höystävä Sjunessonin perheyritys sai diilin Nuclear Blastille bändiskaban kautta. Tällä kolmannella levyllään se rymyää kuin viimeistä päivää. Mutta kun vaikutteina ovat maanmiehet In Flames ja Soilwork, jo sisällöttömiksi hioutuneita tyylien sulatusuuneja nekin, Sonic Syndicate se vasta pintapuolinen onkin.
Kieltämättä bändi on teknisesti korkeatasoinen ja tekemisissään intohimoinen. Kuitenkaan sen karjuntaa, melodisia kertosäkeitä, ylivilkasta rumputyöskenteluyä ja liihottelevia koskettimia pursuva jöötimäinen ulosanti ei aiheuta kuin tyhjän tunteen ja hermostumisen.
Bändi on erinomainen esimerkki siitä, kuinka muotoa voi jäljitellä saamatta siihen minkäänlaista syvempää sisältöä tai persoonaa. Turboahdettu ja täysin anonyymi soittotatsi ja soundimaailma eivät helpota asiaa.
Levy on kuin huono purukumi: se maistuu hyvältä vain pienen tovin ja puuduttaa leuat äkisti. Mutta kun se pois sylkäistessä tarttuu tukkaan, siellä se myös pysyy. Kimmo K. Koskinen