Miss American Dream voihkii eri äänellä kuin ennen.
Minulla ei ole aavistustakaan, onko tämä levy ihan surkea vai aivan loistava. Blackoutia kuuntelee kuitenkin yllättävän kivuttomasti, jopa mielellään. Vaikka Britneyn kappaleiden suosio perustuu pitkälti toistoon ja yksinkertaiseen koukuttavuuteen, neiti Spearsillakin täytyy olla jotain osuutta peppujen pyörittämiseen.
Hittipotentiaalia Blackoutilta löytyy paljon. Heaven On Earth saa rakastuneet hymyilemään, ja Toy Soldier rytmittää rivit suoriksi tanssilattialla. Hameen alle kurkistelevat Get Naked (I Got a Plan), Ooh Ooh Baby ja Perfect Lover tuntuvat sen sijaan inhottavan ilmiselviltä. Britney ähkii kuten ennenkin, mutta kokemuksen tuoma rintaääni saa aikoinaan viettelevyydellä tehonneen voihkinnan kuulostamaan epätoivoiselta.
”I’m Miss American Dream since I was seventeen”, Britney laulaa kappaleessa Piece of Me ja herättää kuulijassa suurta myötätuntoa. Mielikuva itsetietoisesta ja vahvasta naisesta ihastuttaa. Mutta mitä jos sekin on vain neitoa taidokkaasti hyödyntävän markkinointikoneiston tekosia?