Texas-laulaja löysi keskitien soulpopin.
Vielä 90-luvulla sulavasaundinen skottimimmi Sharleen Spiteri lauloi nostattavasti The Jayhawksin seurassa Bad Time -coveria ja teki Texas-yhtyeensä kanssa pätevän White on Blonde -levyn.
Sen jälkeen bändi tehtaili parit kesäiset Kiss FM -hitit ja unohtui. Nyt Spiteri tekee saman, minkä niin monet muinoin menestyksekkäiden bändien keulakuvat – ryhtyy soolouralle.
Spiteri tekee Melodystaan ihan miellyttävän kuuloisen tapauksen. Nelikymppisen brunetin äänessä riittää eleganttia soulahtavuutta ja tarvittavaa taipuisuutta.
Levy risteilee retrosoulin ja kypsemmän vuosikerran popin välillä. Menevimmillä raidoilla Spiteri tavoittelee Amy Winehousen, Duffyn ja muiden brittiläisten nykysielukkuuksien tasoja. Balladit taasen ovat peruspliisua aikuispoppia.
Potentiaalia toki riittää, mutta kevyen sarjan sävellykset ja tasapaksu toteutus painavat Spiterin esikoissoolon lopulta pettymyksen puolelle.
Vertailussa viime vuosien Texas-tuotoksiin Melody pärjää silti mukavasti.