Teini-ikään ehtineen rillumarei-heavypumpun rajapyykki
Merkittävän taiteen markkinahutun seasta erottaa se, että lopputuloksen aistii aiheen olleen tekijälleen totta. Tähän pääsemiseksi auttaa, kun osaa perustella ensin itselleen omien tuotostensa olemassaolon.
Metallihommia louhiskellessa ilmaisun rajat on ennalta määritelty ja omalaatuiset karaktäärit harvassa. Lemiläinen Stam1na pystyi juuri omalaatuisuutensa ja itsevarman heittäytymisensä ansiosta laventamaan ahdasta karsinaansa, jonne se oli vaaroja halveksien hypännyt.
Kaupallisen debyyttinsä (Stam1na, 2005) aikaan liki kymmenvuotias yhtye oli vaihtanut laulukielensä suomeksi. Se oli tärkeä siirto. Pojankoltiaisista yhdessä soittanut ydinkolmikko Hyyrynen–Olkkonen–Velin oli hitsannut musiikkinsa poukkoilevaksi mutta iskevän napakaksi uuden ajan metalliksi. Vaikutteista kaikuivat yhtä aikaa niin Stone kuin Strapping Young Lad, vaikkei kumpaankaan leiriin pystynyt vetämään suoria yhtäläisyysviivoja.
Kahden siima- ja yhden nahkatukan ”aivan hyvä” (lue: erinomainen) soittimiensa ymmärtäminen ei sekään ollut este oman vision toteuttamiselle. Metallimusiikki on kahden tunnealueen, vihan ja surun musiikkia, eikä Stam1nakaan pyri sitä laajentamaan. Yhtyeen veijarimainen maine johtuukin puhtaasti ulkomusiikillisista seikoista, ellei keikkojen nokkelia välispiikkejä lasketa.
Tämä käy selkeästi ilmi tällä mainiosti koostetulla tupla-dvd:llä.
Nyrkit pystyssä mesoava festariyleisö viihtyy, kun vitsi lohkaistaan tai kun laulajalta ajetaan parta ihmisen alennustilasta kertovan kappaleen esittämisen aikana. Mediankin on helppo luovia mukana luontevien ja iloisten kunnon maalaispoikien toilailuissa.
Mutta kun puhutaan musiikista, Stam1nan kannattaisi alkaa miettiä kriittisesti tulevaisuuttaan. Neljässä vuodessa on tehty kolme levyä ja tämä dvd-paketti. Niiden välissä on hikoiltu lukuisilla kiertueilla, jotka ulottuivat lopulta Keski-Eurooppaan saakka. Tämä kaikki on taatusti opettanut bändille paljon ja tehnyt siinä ohessa soittajistaan ammattilaisia.
Dvd:n ensimmäisen puoliskon eri ajanjaksoina kuvatut livevedot osoittavat, että ensilevyn materiaali on edelleen Stam1nan uran vahvinta ja parhaiten kuulijoidenkin huulilla. Sittemmin basisti Kai-Pekka ”Kaikka” Kangasmäellä vahvistunut ryhmä keskitti huomionsa kaoottiseen puoleensa. Tuloksena oli kaksi hahmottomampaa mutta entistä äkäisempää levyä: Uudet kymmenen käskyä (2006) ja Raja (2008).
Laulaja-kitaristi Hyyrynen kuvailee Raja-levyä metallipalloksi siinä missä ensimmäinen hengentuotos oli Lego-rakennelma. Osuvasti pistetty.
Tuotteena K13V on esimerkillinen dokumentti suomalaisen yhtyeen huikeasta nousukiidosta ja sen ankkuroitumisesta osaksi metallin nimeen kumartavan Suomen kollektiivista tajuntaa.
Keikkaosioista tämä tulee parhaiten ilmi ilta-auringon valossa kylpevän Provinssirockin lavalta kolme vuotta sitten taltioidussa esiintymisestä. Siinä välittyy sopivankokoinen pala oikeanlaista esiintymisjännitystä, itsevarmuutta ja yleisön hurmosta.
Dokumentin jälkeen julkaisun parasta antia ovat ajatuksella tehdyt promovideot. Niissä tärkeän puheenvuoron saa yhtyeen sisällä ja sisäpiirissä kukkiva, helposti vastaanotettava spedeshow-komiikka. Se antaa kaivatun kontrastin monotoniseksi papatukseksi lipsahtamaisillaan olevalle taonnalle.