Miten New Yorkin setämiesten uutuusalbumi kolahti ikivihaiselle suomalaisräppärille? Melko hyvin, näemmä.
Teksti: Seppo Lampela, kuva: Capitol
Beastie Boys: Hot Sauce Committee pt. II
Capitol
Beastie Boys on ollut mulle aina bändi, joka saattaa jäädä unohduksiin pitkäksi aikaa. Silti sen pariin on aina yhtä mukava palata.
Nytkään levyn alku ei petä odotuksia. Beastie Boysin tuttu saundi ja tyyli toivottavat tervetulleeksi taas himaan. Vuosikymmenten aikana kehittyneet ja hioutuneet tavaramerkkiflow’t ovat terässä, ja juuri nyt ne old school -tuplaukset kuulostavat pitkästä aikaa cooleilta.
Radiopuhelinvokaalit toimivat kuin Ill Communicationilla, ja kumartelemattoman sekopäiset biitit ovat tuoreemmista soundeistaan huolimatta taattua laatua.
Too Many Rappers, Not Enough Mc’s – helvetti, kuinka kova biisi. Toivottavasti pysyisin noilla ikävuosilla yhtä älyttömänä kuin noi jäbät. Oikeesti.
Tästä arvostelusta ei tule nyt mitään, meni ihan fiilistelyksi.
Yhteenvetona: jos Beastie Boys on uponnut aiemmin, uusi levy on ehdoton pakkopoisto. Downsidena taas se toinen puoli: bändi ei ole todellakaan ole voittamassa tällä vihaajia puolelleen yllättävästä reggaestygestä Don’t Play no Game That I Can Win huolimatta. Allekirjoittaneelle albumi uppoaa kyllä aivan täysin. Pitää pyöräyttää vielä kerran.
Puhuuko Stenkka asiaa? Kuuntele albumi täällä.
Kriitikko-osaston näkemyksen levystä voi lukea Rumbasta 7/11 (ilm. 20.5.)