Jalkakäytävän hyljännyt Malkmus viihtyy mainiosti omilla poluillaan.
1990-luvun ehkä leimallisinta indieosastoa ihastuttavan riemullisin ottein edustanut Pavement jäi soimaan historian lehdelle 2000-luvun alussa. Nokkamies Stephen Malkmus, jonka omituisesti hoilailemat nokkelat sanoitukset ja tarttuvan leikkisät kappaleet Pavementinkin soundia määrittelivät, on pitäytynyt samantyyppisessä ilmaisussa myös pienimuotoisen laadukkaalla soolourallaan.
Jo neljänteen albumiinsa The Jicks -bändin kanssa ehättänyt indie-haahuilija jatkaa tyylilleen uskollisena. Melodisesti vahvat kappaleet nojaavat ajoittain totuttua enemmän psykedeeliseen jammailuun: nimikappalekin venyy yli kymmenminuuttiseksi.
Soitannollisesti sympaattisen hiomaton, jopa köpö liihottelu kuitenkin toimii, etenkin kokonaisuuden osana; jämäkämpääkin aineistoa kun on mukana.
Real Emotional Trash on samaan tapaan hieno levy kuin Malkmusin aiemmatkin tuotokset. Myös viat, jos niitä sellaisiksi lukee, ovat samat: hassuttelevat sanoitukset, tietty tempoilevuus ja yleinen hämyily saattavat rasittaa.
Vastapainona on kuitenkin kiitettävän eläväistä meininkiä ja aimo annos luonnollisen soitannan riemua, unohtamatta eittämättömän mieltäylentäviä biisejä.