Vaihtelevan onnistunut paluulevy.
Tuntuu hiukan hassulta puhua comebackista, kun tämä on Stereo Mc’s:n kolmas albumi tällä vuosituhannella, mutta olin jo mieltänyt tämän 90-luvun tuotteeksi. Asiat ovat kyllä muuttuneet – Double Bubble on hyvinkin kovalevykamaa, bittivirtaa hiukan kalseine komppeineen ja tasaisesti sykyttävine tempoineen. Toisaalta tavoitteena on ilmeisesti ollut armottomuus ja kovuus.
Pohjimmiltaan Stereo Mc’s-konsepti on kuitenkin ennallaan: Rob Birchin kuiva “räppäys”, tarttuvat ja toistuvat koukut sekä kiinnostavat sovitukset.
Double Bubble ei kuitenkaan yllä entisaikojen loistoon. Hyviä biisejä on puolenkymmentä, kuten jopa New Orderin tontille pomppiva Karaoke, tarttuva Pictures ja machoileva biisissä Revolution, mutta todellisia helmiä vain yksi: Gringo, joka sekoittaa spagettiwestern-tunnelmaan itämaisia jousia äärimmäisen tehokkaasti.