”Koivun musiikki on höyhenenkevyttä ja raikasta, mutta samalla mietteliästä ja haikeaa. Osaamattomissa käsissä Koivun kaltainen kitarapop on usein pikkunättiä näpertelyä, mutta tämä albumi on selvästi syntynyt vahvan näkemyksen ja taidon ohjastamina”, kirjoittaa Tapio Ahola arviossaan.
Teksti: Tapio Ahola, kuva: Jukka Salminen
Suvi Koivu: Matkalla uuteen kaupunkiin
M. Dulor
Kauniimman Koivun onnistunut avaus.
Suvi Koivu vaikuttaa jo lähtökohdiltaan hyvin mielenkiintoiselta artistilta. Suvi on Matti Johannes Koivun pikkusisko, ja hänen yhtyessään soittaa kitaraa Ultramariinista tuttu Ville Aalto. Odotuksia siis on niin musiikin tyylin kuin tasonkin suhteen.
Matkalla uuteen kaupunkiin täyttää nuo odotukset komeasti. Koivun musiikki on hyvällä tavalla kuin toiselta aikakaudelta lainattua: 1980–90-lukujen brittiläisen kitarapopin vaikutus kuuluu vahvana. Sen sijaan tämän hetken kotimaisten naisartistien joukosta on Koivulle vaikea löytää verrokkia.
Suvi Koivun musiikki on höyhenenkevyttä ja raikasta, mutta samalla mietteliästä ja haikeaa. Osaamattomissa käsissä Koivun kaltainen kitarapop on usein pikkunättiä näpertelyä, mutta Matkalla uuteen kaupunkiin on selvästi syntynyt vahvan näkemyksen ja taidon ohjastamina. Albumi on alusta loppuun äärimmäisen tyylikästä työtä: sovitukset on tehty huolella, ja Aalto on jo entuudestaan tiedetty tyylikkääksi kitaristiksi. Pääosassa on silti perustellusti Koivun ilmaisuvoimainen laulu.
Biisimateriaali, josta vastaavat Koivu ja kitaristi Aalto, ansaitsee kiitosta. Ennakkomaistiaisena julkaistu Kaupunki on julma paikka antaa levystä hyvän kuvan: kevyen melankolista, melodisesti vahvaa pop-musiikkia vahvan kaupunkiromanttisella sävytyksellä. Levyn muihin kohokohtiin kuuluvat avausraita Parempaa aikaa ja avara Kun lähdin pois. Toisaalta se kaikki padot räjäyttävä ässähitti jää vielä puuttumaan.
Ajoittain albumi lupailee enemmän kuin antaa. Nuori vielä -kappaleen alku antaa odottaa mahtikertosäettä, jota ei tule koskaan. Myös levyn päättävä nimiraita loppuu ennen kuin se oikeastaan ehtii alkaakaan.
Toivottavasti Suvi Koivun matka jatkuu vielä pitkään. Parhaimmillaan tämä albumi on upeaa kuunneltavaa.
Arvio on julkaistu Rumbassa 4/12.