Elektrokohellus koituu Sydän, sydämen kohtaloksi.
Vaikka tämä on jo Sydän, sydämen viides albumi, yhtyeellä on yhä harteillaan vain ”lupaavan bändin” viitta. Ennakkoluulottomasti kokoon sohitut levyt ovat näyttäneet paljon välähdyksiä hyvistä asioista, mutta jokaisessa niistä on ollut paljon parannettavaa.
Edellinen albumi, vuonna 2006 ilmestynyt Au, oli siihenastisista tuotoksista paras. Sen kimurantit metallisävyt yhdistyivät hienosti vinksahtaneen eläinteemaisiin biiseihin.
Nyt alati muuttuvan bändin kiinnostus on suuntautunut elektroviritteiseen rockiin. Aluksi tyylinvaihdos jopa ärsyttää, koska tuntuu, että se on tehty muuttumisen itsensä takia. Rockbändi voisi tehdä ”elektroa” muutenkin kuin ohjelmoimalla jonkinlaiset rummut ja soittamalla hassuja syntikoita.
”Hassu” onkin paras sana kuvaamaan tätä albumia, joka osoittaa, että Sydän, sydän pystyy yhä loihtimaan riemastuttavan kekseliäitä sävellyksiä. Toisaalta yhtye tuntuu olevan hukassa sen suhteen, mitä heidän oikeastaan pitäisi tehdä.
Ehkä Usko itseesi -albumia pitäisi kuunnella avoimemmin mielin, sillä kaikesta huolimatta Sydän, sydän lähentelee paikoin neroutta, vaikkei Au-albumin tasolle ylletäkään.
Käykö täällä Visa Electron on jo biisin nimenä loistava, ja Keskusta toimii suoraviivaisuutensa ansiosta. Sanoituksissa bändi onkin parhaimmillaan, kuten ”flunssa ei kaada rokkimiestä” -lausahduksen kaltaiset hetket osoittavat. Kunpa yhtyeellä vielä riittäisi malttia koheltaa vähemmän ja tehdä biiseistä biisejä, eikä hypätä ensimmäisen idean kyytiin ja venyttää sitä laulun muotoon.
Vaikka isojen levy-yhtiöiden a&r-politiikasta jaksetaan aina marista, tämän levyn tapauksessa tuottajan tai levy-yhtiön varmakätinen opastus olisi voinut tehdä kokonaisuudesta ehjemmän ja valmiimman. Nyt Sydän, sydämen elektroseikkailu on tehty, ja he toivottavasti malttavat siirtyä muiden asioiden pariin.