Hienostunutta rosoisuutta Minneapolisista.
Minneapolislaisen Tapes ’n Tapesin debyyttialbumi The Loon oli ennen kaikkea miellyttävän kuuloinen teos lämpimässä rosoisuudessaan. Sitä myös hypetettiin aivan kamalasti, eikä aivan turhaan. Mielenkiinnon ylläpitävällä soundipolitiikalla varustettua indiepoppia kun ei ole koskaan liikaa.
Toinen albumi Walk It Off jatkaa melko tavalla samoilla linjoilla. Tuttuuden tunteen tulkitsee mielellään niin, että nuori bändi on jo toisen levynsä kohdalla onnistunut luomaan täysin oman tyylinsä. Soundi on samaan aikaan lempeällä tavalla väkivaltainen ja terävällä tavalla herkkä. No niin, tuossahan ei ole mitään järkeä, mutta monissa mahtavissa asioissa ei ole.
Biisejä nelikko osaa edelleen tehdä. Hand it All on kaunein esimerkki siitä tavasta, jolla Tapes ’n Tapes luo autotallinlämpöisestä rosoisuudesta klassista poppia. Silotellummalla soundilla biisit eivät olisi läheskään näin mielenkiintoisia kuunnella.
Täydellinen tämä levy ei ole. Paikoin Tapes ’n Tapes tuntuu hieman käpertyvän itseensä ja soittavan pitkät pätkät jotain, mitä ilman he pärjäisivät aivan mainiosti. Albumin tylsän loppuosan pelastaa kuitenkin viimeinen biisi The Dirty Dirty, jota voisi kuvailla Timbalandin ja Mogwain kimppatuotokseksi.