Hieman hapuileva mutta yleisesti ottaen onnistunut sarjakuva-albumi.
Rockhuora-nimellä sarjakuvia verkossa jo vuosia julkaissut Tatu Junni on saanut kulttuuriosuuskunta Lilithin innostumaan taiteestaan niin paljon, että osuuskunta suostui painamaan rocksarjakuvat albumiksi.
Tuhma-lehden avustajana vaikuttavan Junnin strippien henkilögalleria on suomalaisista rocklehdistä tuttua porukkaa. Ylivoimaisesti herkullisin hahmo on CMX:n A.W. Yrjänä, jonka kullipukuista olemusta Junni toistuvan onnistuneesti karrikoi. Muita vakiokasvoja albumilla edustavat nimen vihjaama Maj Karma, Kotiteollisuus ja Popeda. Tämän lisäksi Junnin hyväntahtoisen vittuilun kohteeksi joutuvat muun muassa goottiteinit ja popparit. Ote on toki hyväntahtoinen, mutta selvästi osumaan tarkoitettu.
Albumin huumori on ronskia ja hevihenkistä. Lähin vertailukohta yhden ruudun stripeille löytyy Soundin omasta Juho Juntusesta. Toisaalta kuvallinen ilmaisu ja tietyt tyylikeinot tuovat mieleen mustan huumorin mestarin Max Cannonin Raakaa lihaa -sarjat.
Herra Ylpön perse on parhaimmillaan naseva ja teräviä huomioita tekevä, mutta paikoin matalamielinen ja itseään toistava. Junnin sarjoja lukiessa tulee mieleen, ettei hän varmasti kovin mielellään lue ”musiikkitoimittajan” tekemää arviota hengentuotteestaan. Toisaalta esimerkiksi Samuli Knuutin hahmoa käyttävän sarjakuvan ”ymmärtäminen” vaatii alan tuntemista, eli Junni myös vaatii lukijaltaan jonkinlaista tietotasoa musiikkimedian maailmasta.
Hyvä ensialbumi suomalaisten sarjakuvantekijöiden harvaan joukkoon hienosti istuvalta taiteilijalta.