Kappas vaan, Jonna Tervomaa niputti pop-vuosikymmenensä yksiin kansiin.
Oikeastaan Jonna Tervomaalla on 35-vuotiaana takanaan jo kaksi muusikon uraa. 80-luvulla hän levytti kolme levyä lapsitähtenä ja myi peräti platinaa.
Aikuisiällä ura urkeni uudestaan modernina naispopparina. Kymmenen vuoden ja viiden studiolevyn jälkeen on aika niputtaa Tervomaan lemmikit yksiin kansiin.
Tervomaa vaikuttaa olleen aina monipuolinen ja lahjakas. Hän on edennyt forssalaisesta tenavatähdestä forssalaiseksi koripallotaituriksi ja lopulta suomipopin tunnetuimpiin naisiin.
Seurakseen naisrockareiden tulemiseen hän sai 90-luvun lopulla Maija Vilkkumaan. Kaksikon yhtäaikainen ilmestyminen miehisille musiikkimarkkinoille niputettiin tietysti ilmiöksi. Vihdoinkin meikäläiset rocknaiset pystyivät olemaan uskottavia sooloartisteja ilman miehisiä ylenkatseita.
Tervomaalla on ollut alusta asti takanaan helsinkiläisen popkerman tuki, osaaminen ja ammattitaito. Etenkin tuottaja Jussi Jaakonaho on ollut menestyksen kannalta merkittävä mies.
Tervomaalle ovat kirjoittaneet biisejä muun muassa Tuure Kilpeläinen (Suljettu sydän, Keskeneräinen), Markus Nordenstreng (Yhtä en saa), Knipi (Tänään lähdetään) ja Lasse Kurki (Stop). Lyriikoita on syntynyt alusta asti, mutta ensimmäistä aivan itse kirjoitettua biisiä saatiin odotella Halo-levylle (2004) asti.
21 biisiä sisältävä Lemmikit on linjakas kokoelma, joka summaa oivallisesti Tervomaan kyvyt ja puutteet. Kaikista kappaleista paistaa rehellisyys, lämpö ja aito tekemisen meininki. Tuttuja radiohittejä riittää, kuten myös oivallisia harvinaisuuksia, joita tarjoillaan levyn erikoispainoksella.
Toisaalta Tervomaata ei voi ylistää kovin uskaliaaksi artistiksi. Hänen amerikkalaishenkisessä poprockissaan kuuluu liiaksi asti helppous, turvallisuus ja miellyttävyys.
Yleiskivaa Tervomaata ei inhoa sydämensä pohjasta läheskään yhtä moni kuin vaikkapa kollega Vilkkumaata, mikä tavallaan kiteyttää ongelman. Sisäsiistiys ja riskittömyys tapaavat ennen pitkää kalahtaa popissa omaan nilkkaan.
Tästä huolimatta Tervomaalla on takanaan ansiokas ja työntäyteinen vuosikymmen. Toivotaan, että edessä siintää vielä kunnon irtiottojakin.