B.E.P. on naiivina kaunis
The Black Eyed Peas on viidennen levyn soundista päätellen (ja nimestä huolimatta) kuin uudessa alussa. Hokevalla urbaanihopilla tutuksi tullut Black Eyed Peas soi uusimmallaan uskaliaan elektronisesti. Suunnanmuutos houkuttelee tanssilattialle ilman tunnistettavia kertosäkeitäkin.
Kappaleissa soivat Timbalandin tyyliset biitit siinä missä Michael Jacksonin Billie Jean. Välillä pyllyä pyöritellään 70-luvun diskon, kasariteknon ja eurodancen tahtiin.
Parhaimmillaan hoppipoppipoppoo on siellä, missä se päästää musiikkinsa valloilleen. Maukkaimpiin paloihin lukeutuvat dubbaava Electric City, riehakas Party All the Time sekä väkevä Showdown. Tanssittavuudesta ei tingitä, sillä esimerkiksi I Gotta Feeling vetoaa tunteisiin rytmiään menettämättä.
Jostain syystä yhtyeellä on edelleen tarve ottaa kantaa, vaikkei maailmanparannus kuulosta naiivien tanssiinkutsujen keskellä uskottavalta. Kikkailukin ylittää välillä ryhmän kyvyt ja levyn mitta kuulijan mielenkiinnon. Miltei tauotta tamppaava levy tarjoaa silti hauskan tanssimusiikkikavalkadin.