Heikoimmillaan hyvä, parhaimmillaan loistava.
The Cardigans on mielenkiintoinen yhtye. Uransa alussa jönköpingiläiset tekivät 60-luvulta ammentavaa hölmöä pastellipoppia. Samalle tulivat muovanneeksi pysyvästi ruotsalaisen indiepopin suuntaa.
Myöhemmin yhtye aikuistui ja kyseenalaisti itsensä. Ensin Cardigans siirtyi Gran Turismo -albumilla vakavampaan ja koneilla maustettuun rockiin, sitten Long Gone Before Daylightin countryhtavaan jenkki-indieen ja Super Extra Gravityn entistä rikkaampaan bändisoittoon.
Cardigans on myös siitä hieno bändi, että se petraa koko ajan. Rise & Shinen ja Carnivalin kaltaiset biisit eivät ole koskaan merkinneet muuta kuin kivasti tarttuvaa kertosäettä. Sen sijaan uudemman tuotannon vahvat helmet, Communication ja Don’t Blame Your Daughter, ja oikeastaan kaikki kahdelta uusimmalta levyltä otetut biisit ovat melodioissaan ja tunnelmissaan aivan lyömättömiä.
Kansivihosta löytyy jokaisen biisin kohdalta pieni tarina sen synnystä. Paketin toinen levy sisältää harvinaisuuksia ja singlejen b-puolia, jotka eivät ehkä ole biiseinä sinkkuhittien veroisia, mutta tarjoavat mielenkiintoista lisäväriä bändin tarinaan.