Päivitetty versio bigbeat-mestarien hittikavalkadista.
1990-luvun puolivälissä brittiläinen Chemical Brothers oli kovaa valuuttaa niin konemusiikin kuin rockarienkin piirissä. Tiukat biitit ja muhevat pörinät yhdistyivät jankkaaviin sampleihin. Rowland–Simons-kaksikko myös käytti paljon rocklaulajia raitojensa äänitorvina, yleensä kelpo tuloksin. Asian voi todeta tsekata vaikkapa Setting Sunin (Noel Gallagher) tai The Golden Pathin (Flaming Lipsin Steven Drodz ja Wayne Coyne) perusteella.
Vaikka bändin kokoelma tulisi mielestäni rakentaa vahvasti kakkosalbumi Dig You Own Holen ympärille, Brotherhood on kattava ja sopivan mairittelevakin kooste rytmikkäästä urasta ja sen epätasaisista levyistä. Biisivalinnat ovat pitkälti samoja kuin taannoisella Singles 93–03-kokoelmalla, tosin nyt mukana on luonnollisesti tuoreempiakin raitoja. Osa näistä puolustaa paikkaansa, osa ei.
Vaikka joukossa on ärsyttäviäkin elementtejä, leijonanosa materiaalista on vähintäänkin hyvää jytää. Parhaimmillaanhan Chemical Brothers paukuttaa niin vastustamattomasti, että stereoista on veivattava jatkuvasti tehoa lisää ja pää on nytkymiseltä irrota harteilta.