Earth to the Dandy Warhols Beat the World e Syöksykierre jatkuu. Se, että The Dandy Warhols on tehnyt huonon levyn, ei ole mikään uutinen. Onhan bändi ollut aina parempi yksittäisten biisien (Bohemian Like You, Every Day Is Like Holiday, We Used to Be Friends) kuin linjakkaiden albumikokonaisuuksien tekijänä.
Uutinen on kuitenkin se, kuinka tolkuttoman, suorastaan ihailtavan huonon levyn yhtye on onnistunut tekemään. Tällaiseen saavutukseen pystyisi maailman muusikoista vain harva, vaikka kyykkyasennossa pinnistellen yrittäisi.
Earth to the Dandy Warhols on jopa huonompi levy kuin sitä edeltänyt Odditorium or Warlords of Mars, mikä on jo tilastomatemaattisesti hyvin epätodennäköistä. Sillä ei ole yhtään likimainkaan hyvää kappaletta. Puhumattakaan kappaleesta, johon edes yhtyeen jäsenet itse vaikuttaisivat missään vaiheessa tekoprosessia millään tavalla luottaneen.
Levyn paras kohta on sen kahdennentoista kappaleen kertosäe, joka on musiikillisesti ihan kiva. Tekstiltään se ei ole kuitenkaan erityisen vahva: ”Yum-yum yum-yum-yum yum yum-yum”.
No, ehkä vielä parempi hetki koittaa levyn kolmannentoista – eli viimeisen – kappaleen jälkeen: musiikki loppuu.