”The Drumsin esikoinen on sympaattinen ja omintakeinen kitarapoplevy, jonka viehätyksestä suuri osa perustuu kotikutoisuuteen”, kirjoittaa Ville Aalto arviossaan.
Teksti: Ville Aalto, kuva: The Drums
The Drums: The Drums
Moshi Moshi
Newyorkilainen The Drums on ennen kaikkea arveluttava yhtye. Nelikon idea sekoittaa auringon paahtamaa amerikkalaista purkkapoppia ja märän villakankaan tuoksuista britti-indietä tuntuu opportunistiselta iskulta vaihtoehtopopin huumaamien 2010-luvun teinimassojen sydämiin ja kukkaroihin.
Kaiken lisäksi yhtyeen biografia myöntää, että The Drums ei ole syntynyt musiikki, vaan imago ja ulkoasu edellä.
Edellä mainituilla seikoilla ei lopulta ole mitään merkitystä, sillä Drumsin esikoinen on sympaattinen ja omintakeinen kitarapoplevy, jonka viehätyksestä suuri osa perustuu kotikutoisuuteen.
Jotain upeaa on siinäkin, kuinka yhtye saa moneen kertaan käytetyt palikkamaiset rytmit, nakuttavat syntetisaattorit ja yhdellä sormella soitetut kitaramelodiat kuulostamaan siltä, kuin kukaan ei olisi aikaisemmin ajatellutkaan mitään vastaavaa.
Vaikka pikkuhitiksi muodostunut Let’s Go Surfing raastaisi hermoja, Drumsille kannattaa silti antaa mahdollisuus. Monta temppua yhtyeellä ei vielä ole, mutta siitä yhdestä he ovat saaneet aikaiseksi kiitettävän monta hienoa muunnelmaa.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/10