Uutta irtautumista odotellessa.
The Faint tanssi etujoukoissa, kun maailma vuosituhannen alussa innostui naittamaan postpunkia elektroniseen musiikkiin. Bändillä oli jo tuolloin takanaan kaksi 1990-luvulla julkaistua albumia, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vuoden 2001 Danse Macabre -albumilla, joka oli mannaa kaikille The Rapturen, !!!:n ja Radio 4:n ystäville.
Sitä seuranneella Wet from Birthillä The Faint halusi ilmeisesti irtautua trendibändin maineesta. Albumi oli kummallinen sekasotku ja Sparksin ja Associatesin tyylistä barokkista synapoppia ja rockaavaa Depeche Modea. Sen jälkeen olikin hyvä vetäytyä neljän vuoden tauolle miettimään asioita uusiksi. Fasciinatiion on paluu turvalliseen. Levyn kymmenen kappaleen aikana touhu ei mene missään vaiheessa överiksi, vaan kaikki on koko ajan yhtyeen hallinnassa. Tämän seurauksena Fasciinatiion on oikein kuuntelukelpoinen, mutta vähän mitäänsanomaton levy.
Kappaleet, kuten Psycho ja I Treat You Wrong, melodisesti mukavia mutta särmättömiä poplauluja, jotka elävät toimivasta elektropunk-soundistaan. Päätöskappaleet Fish in a Womb ja A Battle Hymn for Children nyökkäävät kenties uuteen suuntaan; yhtä kauniita ja rauhallisia kappaleita The Faint on tehnyt tuskin koskaan.