Makeaa mahan täydeltä.
Enpä ole vähään aikaan kuullut mitään niin ällöttävän makeaa kuin tämän levyn nimettömäksi jäävä piilobiisi. Lallatusta, äklöä kitarointia ja lastenlaulumelodia. Urk.
Onneksi muu levy on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ihan kelpo poppia, vaikkakin siitä sokerisemmasta päästä. Se poikkeus on kakkosbiisi Without You, joka on vielä hempeämpi kuin Nilssonin samanniminen balladi. Pysykää siitä kaukana.
The Feeling kantaa 70-luvun lössöpopin lippua ylväästi ja tyylillä. Se rippaa klassisia popmelodioita ja -koukkuja häpeilemättä ja tietää tarkkaan, miten saadaan synnytettyä iso ja limainen yleissoundi. Wings, ELO ja kumppanit kuuluvat taustalla, mutta kyllähän Feeling muutaman aika näpsän poppiksen on saanut kolmoslevylleen synnytettyä.
Discobiisi I Thought It Was Over avaa levyn tehokkaasti. Spare Me -kappaleessa bändi irrottautuu hetkeksi sulavuudestaan ja rockaa ihan tosissaan. Join with Us ja Turn It Up ovat kuin samasta Nick Lowe -kaavasta synnytettyjä radiotäkyjä, ja Sladen mieleen muistuttava Don’t Make Me Sad on taattu keikkapala.
Silti noin kolmasosa albumin sisällöstä on yksinkertaisesti liian kaavamaista tai sokerista tähän talouteen.