Linjakas sillisalaatti.
Neljä vuotta sitten julkaistulla Love and Distance -albumilla The Helio Sequencen kunnianhimoinen idea yhdistellä elektronisia ja akustisia elementtejä massiivisiin rumpusoundeihin ja stadionkitaroihin toimi vain hetkittäin. Nyt oregonilaisyhtye on saanut musiikkinsa ristiriitaiset ainekset tasapainoon, ja tuloksena on linjakas, alusta loppuun asti nautittava albumikokonaisuus.
Keep Your Eyes Aheadin avausraita Lately tuo erehdyttävästi mieleen newyorkilaisen The Walkmenin. Brandon Summers raakkuu kappaleen kuin Bob Dylan huumaavasti helisevän kitarameren pyörteissä. Summers tekee vaikutuksen myös perään kuultavassa, levyn parhaaksi nousevassa Can’t Say No -kappaleessa upeasti rytmitetyllä laulumelodialla.
Keep Your Eyes Aheadin elektroakustisen keskivaiheen katkaisee nimikappale, joka jyrää eteenpäin sotilaallisesti kuin Interpol. Levyn toista ääripäätä edustaa nätti folkballadi Broken Afternoon, joka voisi olla poimittu Ryan Adamsin tuotannosta.
The Helio Sequencen neljäs albumi voisi olla sekava indierock-sillisalaatti, mutta bändin tyylitajun ansiosta sen moninaiset tyylikokeilut muodostavat luonnollisen ja yhtenäisen kokonaisuuden. Hieno saavutus.