Runollista perusrockia tytöistä, pojista ja päihtymisestä.
Toiset levyt saapuvat levyhyllyyn täynnä yllätyksiä, toiset taas kantavat mukanaan raskasta taakkaa ennen ensimmäistäkään kuuntelua. The Hold Steadyn kolmanteen albumiin kohdistuu suuria ennakko-odotuksia amerikkalaisen rockmedian langettua polvilleen levyn edessä. Yhtyettä ensimmäistä kertaa kuuntelevalle Boys and Girls In America on silti ensisijaisesti hätkähdyttävä kokemus.
Hold Steady on kehittänyt tyylin, jossa suurieleinen amerikkalainen kitararock yhdistyy tyyliltään romanttisiin ja impressionistisiin mutta aihepiiriltään äärimmäisen raadollisiin sanoituksiin. Aivan kuin tv-sarja Langalla, joka kokeilee kuinka lähelle televisiossa voi päästä kaunokirjallista ilmaisua, lauluntekijä Craig Finnin sanoitukset lähestyvät novelleja. Yhtäläisyyksiä löytyy myös päähenkilöistä, amerikkalaisen yhteiskunnan reunoilla elävistä nuorista, joiden elämän tarkoitus löytyy seksistä ja pään sekoittamisesta.
Jos Hold Steadyn musiikki lunastaisi kaikilta osin sanoitusten lupaukset, kyseessä voisi olla todellinen klassikko. Ilmaisun kallistuessa riffirockiin päin kappaleiden lumous kuitenkin rikkoutuu. Parhaimmillaan Boys and Girls in America on joka tapauksessa harvinaisuus – levy, joka saa sekä tuijottelemaan haaveellisena tähtiin että toivomaan olevansa kännissä.