The Island of Disco Ensemble – uusi levy, vanhat kujeet

18.05.2010

Oskari Onnisen mielestä Disco Ensemblen uusin albumi ei saa hittimittaria värähtämään. Bändin aiempia levyjä fanittaneille se on hänestä luonteva hankinta, mutta muut tuskin jaksavat kiinnostua.

Disco Ensemble: The Island of Disco Ensemble
Fullsteam

The Island of Disco Ensemblen pitäisi olla ihmepelastus Disco Ensemblen uralle, tai vähintään ensiapulaukku Magic Recoveries -levyn jälkihoitoon. Harmillisesti se on enemmänkin yhden tempun poni tekemässä samaa levyä jo neljättä kertaa putkeen.

Disco Ensemble on aina ollut sinkkubändi, mutta hittimittari ei tällä kertaa värähtele. Island of Disco Ensemblen suurinta sinkkupotentiaalia kantavat Protector- ja Pitch Black Cloud -biisit ovat kuin laihoja varjoja First Aid Kitin ja jopa edellisen levyn hiteistä.

Vaikuttaakin siltä, että Black Euron, We Might Fall Apartin ja Drop Dead Casanovan kaltaisen hittikimaran osuminen samalle levylle vuonna 2005 oli sattuman aiheuttama onnenkantamoinen, sillä sen jälkeen bändiltä ei ole kertosäkeisiin pohjautuvia huippubiisejä juuri kuultu.

Disco Ensemble ei yritä keksiä uudelleen vain hittejään, vaan komeasti kasvava Get Some Sleep on Disco Ensemblen tekemä pastissi Disco Ensemble –slovarista – aina ”4 in the morning” -rivejä myöten.

Jokainen The Island of Disco Ensemblen biisi olisikin helppo kuvitella mille tahansa yhtyeen aiemmista levyistä, mikä kertoo, kuinka paikallaan yhtye junnaa.

Kun yritetään saada aikaan jotain muuta, lopputulos on todella kuvottava. So Cold on fraasisanakirjan, Elton Johnin ja Evita-musikaalin inspiroimalla tekstillä varustettu, kuoliaaksi efektoidun kitaran ja hölmön syntikkalinjan säestämä vauhtiturhuus.

Laihaksi lohduksi jää Jussi Ylikosken pääasiallisen onnistunut, joskin turhan efektoitu kitaratyöskentely, jonka rooli on edellisiä levyjä suurempi. Sen huipennuksia ovat avausbiisi Bay of Biscayn efektisäksätys, Protectorin tyylikäs soolo ja Samanthan uljaan tyylitajuiset maalailut.

Muuten bändin soinnissa kaikki on turhankin ennallaan Miikka Koiviston maneerista laulutapaa myöten.

Hienoja yksittäisiä hetkiä löytyy toki sieltä täältä, Undo-biisin hienostunut nostatus etunenässä. Pääasiassa Disco Ensemble on tehnyt kaiken jo kertaalleen ja paremmin.
Aiempia levyjä tosifanittaneille The Island of Disco Ensemble on toki luonteva hankinta, mutta on vaikea kuvitella muiden jaksavan kiinnostua.

Teksti: Oskari Onninen, kuva: Jussi Puikkonen

The Island of Disco Ensemble julkaistaan 26.5.

Lisää luettavaa