Keskinkertaisen laimeaa rämpyttelyä brittien lemmikeiltä.
Brightonilainen The Kooks ansaitsi vuonna 2006 ilmestyneellä esikoislevyllään Inside In/ Inside Out triplaplatinaa, singlelohkaisu Naïve juhli brittilistoilla ja yhtyeelle satoi palkintoja muun muassa Q:lta ja MTV:ltä. Kaikki tämä luonnollisesti ohitettiin Suomessa lähes täysin, vaikka levyä jonkin verran myytiinkin.
Ytimekkäästi nimetty kakkosalbumi Konk kantaa siis harteillaan odotusten taakkaa. Keskiverto brittiteini löytänee levyltä muutaman ihanan biisin, mutta näennäisestä sujuvuudesta ja miellyttävyydestä huolimatta levyn anti jää rasittavan valjuksi.
Pari hyvää ideaa sekaan kätkeytyy, mutta toteutus haiskahtaa kiireessä narulle paiskotulta peruspopilta. Tuskin poikia voi kuitenkaan syyttää siitä, jos heillä onkin ollut kiire takaisin pubiin keräämään ihailevia katseita ja ilmaisia Stella-tuoppeja.
Materiaalin hattaramainen koostumus selittää, miten Kooks on voinut tehdä omien sanojensa mukaan 80–90 biisiä levyä varten: peruspalaset vain kohdalleen, ihan kuin Tetristä pelatessa. Biisien määrä nosti muistin sakkakaivosta esiin nimen Babybird – You’re Gorgeus, soittaako kelloja?