Energiajuoman mainokseen sopiva menijä.
Käsi ylös, joka muistaa Republican ysärihitin Ready to Gon! Melko täsmälleen samalta kuulostaa The Musicin paluulevyn avaus- ja nimiraita. Isoenergistä säksätystä, trendihakuista, iskulauseilla mässäilevää ja jalkapallohitiksi mielivää hevonpaskaa. Sopivaa korkeintaan tietokonepelin soundtrackiksi.
Samoilla eväillä mennään myös astetta paremmassa The Spikessa, mutta onneksi huudatuspalat pysyvät jatkossa kurissa. Idle sisältää jo jonkin verran magiikkaa eikä Drugskaan ole hullumpi hömelöstä kertosäkeestä huolimatta.
The Left Side onnistuu isoudessa ja tehokkuudessa siinä missä Strength in Numbers pettää. Get Through It sykkii jo vastustamattomasti ja vetää melkein vertoja Primal Screamille. Nyt huudetaan!
Lopussa taso kuitenkin laskee jälleen, vaikka Cold Blooded on hyvä ja tymäkkä raita. Aika ristiriitainen kolmoslevy siis. Pääjehu Robert Harveyn ongelmat huumeiden ja sittemmin alkoholin kanssa ovat hyvin tiedossa, ja tässä tulos: hyvän ja huonon päivän biisejä. Hyvän päivän biisit kantavat kokonaisuutta kuitenkin suhteellisen hyvin, joten kyllä tätä voi hyväksi kehua. Hyvänä päivänä.