Teksasilaiset veljekset Matt ja Bubba Kadane johtivat 90-luvulla yhtä slowcoren tärkeintä, mutta lajityypiin huomioidenkin hämmästyttävän tuntematonta yhtyettä, Bedheadia. Ilmeisesti kyllästyneenä umpikujaan miehet vaihtoivat nimeä uuden vuosituhannen alussa, ja kahden levyn ajan The New Year on hitaasti laahustanut Bedheadin avaamaa latua.
Vaikka yhtyeen eturivissä on kolme kitaraa, ei tämä mitään lynyrdskynyrdiä ole. Liekö syynä lannistuneen lakoninen lauluääni, mutta jotenkin tulee mieleen nykyinen Spiritualized. Siinä missä Jason Pierce on antautunut täysin gospelin terminologian varaan, Matt Kadane on tyypillisen juro tekstittäjä jenkki-indien parhaiden perinteiden mukaan. Parhaimmillaan hän on samaan aikaan hysteerisen hauskalla ja koskettavan surullisella raidalla MMV.
Musiikillisesti yhtye on tällä pianovetoisella levyllä ensi kuulemalta tylsä – niin kuin slowcoressa aina – mutta usean kuuntelukerran jälkeen alkaa erottua värejä harmaasta massasta. Folios on upea ja itsepintaisesti kasvava aloitus, mutta vasta levyn puolivälissä, kappaleessa Seven Days and Seven Nights, yhtye näyttää kaikki voimavaransa. Sen upea eeppinen loppunostatus on jotain, jonka tehdäkseen Chris Martin varmaan olisi valmis leikkaamaan jalkansa irti. Ja tuntemattomaksi tämäkin varmaan jää.