Hämmentävä loikkaus etnisiin äänimaisemiin.
Viimevuotinen The Ruby Suns -debyytti oli suhteellisen keskinkertainen indiepop-lätty, jossa yritettiin olla The Strokes, The Shins ja vähän muutakin yhtä aikaa. Tämän kakkosalbumin kansi kilpailee vakavissaan kaikkien aikojen kauheimmat -sarjassa, ja sen sisältö on jotain ihan muuta kuin ensilevyllä.
Yhtäkkiä Ruby Suns on latino- ja afrikkalaisvaikutteinen indiepopryhmä, jonka voi tyrkätä samaan lokeroon vaikkapa Vampire Weekendin kanssa. Onko kysymys monipuolisuudesta, taiteellisesta kunnianhimosta vai kenties trendiloikkailusta?
Viimeksi mainittu vaihtoehto tulee kieltämättä ensin mieleen, mutta toisaalta Lion Sea on debyyttiä parempi. Äänimaisemia on vaikka muille jakaa, ja biiseissäkin on otetta. Muutaman otteeseen tekee mieli vaihtaa levy vaikkapa Talking Headsin Nakediin, mutta parhaimmillaan, kuten afroisen Tane Mahutan, höyrähtäneen It’s Mwangi in Front of Men sekä perinteisemmän Adventure Tourin aikana pää nyökkää hyväksyvästi.