Raivokasta ja autenttista irkkupunkia Chicagosta.
Jos Flogging Molly on liian teennäinen ja Dropkick Murphys liian punk, Tossers saattaa olla juuri sinua varten. Edellä mainittujen tapaan Tossers ammentaa The Poguesin kaivamasta kaivosta ja on mahdollisesti lähimpänä tuon bändin ideologista puhtautta. Osasyynä varmaan on myös se, että Tossers on myös ajallisesti lähimpänä Poguesia: yhtye on perustettu 90-luvun alkupuolella, eli se on vanhempi kuin Dropkickit ja Molly.
Tämä kuuluu myös materiaalissa. Etenkin laulaja T Duggins ansaitsee maininnan. Miehen sanoitukset ovat tarkoin mietittyjä ja kuitenkin samalla riehakkaita. Pub and Culture ja Not Alone ovat raikkaita tavalla, jota ei tässä genressä ole nähty sitten Shane McGowanin. Duggins välttää hienosti irkkupub-romantiikan, esittää todellisia kysymyksiä ja tarjoaa niihin jopa joitain vaihtoehtoja vastaukseksi.
Itse bändi soittaa seitsemännellä levyllään kuin unelma. Lisäpisteitä tulee vielä keitokseen lisätystä erinomaisesta intsrumentaali-jigistä The Sheep in the Boots.
Ja kiittävät vielä Poguesiakin. Tähän ei Flogging Molly pysty.