”En tiedä haluaisinko näiden jätkien kotibileisiin” – arviossa Korstoraatio

"En tiedä haluaisinko näiden jätkien kotibileisiin", pohdiskelee Niko Toiskallio Korstoraatio-levyarviossaan. "Mutta jos olisin muutaman vuosikymmenen nuorempi, olisin suunnattoman kateellinen videon kuvauksiin osallistuneille."


Tsekkaa mutsi!
Överdog
8,8

Jyväskylän prikaati on vanhemmalle räppipäälle haaste. Vaikka tyylit ovat vanhempia kuin räppärit itse, on nuorta voimaa kehissä niin ettei paremmasta väliä. Tämä on kauhean epämuodikasta. 

Avaus on hengästyttävä; nimibiisillä Korstoraatio ottaa niin sanotusti luulot pois. Tai niin ainakin luulisin, sen verran kovaa mennään. Jatkossa tempo putoaa, ja toimitus tukevoituu. Oikeastaan joka biisille löytää helposti esikuvan, mutta ehkä K.E.R.M.A:a lukuunottamatta ei varsinaisesti olla covereilla liikenteessä. Myöskään samplejen spottaus ei ole niin helppoa kuin saattaisi kuvitella.

Seitsemällä levyn kymmenestä biisistä on Kriso K:n tuottama biitti, mikä on vain ja ainoastaan oikein. Kukaan muu ei sopisi tämän päätuottajaksi yhtä hyvin. Bängäys on perinteistä, mutta ketään kumartelematonta. Kolmosraidalla biittivastuussa on Tapani Kansalainen, jolle Korstot lähettävät krediteissä terveisiä: “sori kun käytettiin demobiittii”. Kuuntelukokemuksessa demous ei välity, ellei sitten hyvällä tavalla. Kansalainen on tunnettu enemmän räppärinä, mutta hänen funkintajunsa myös biittipuolella on syvempi kuin monen pääasiassa tuotantoon keskittyvän. 

Lainsuojaton on biitin lisäksi muutenkin raita, joka voisi olla Kansalaisen tai jonkun muun Joku Roti -artistin levyllä. 

”Bisnekset on yleensä pimeet / siks tarvitsee prepaid-puhelimen.”
 
Roti-materiaali on ylipäänsä melko hyvä vertailukohta Korstoraatiolle. Nuoret jäbät ovat siihen nähden osin enemmän tosissaan, osin enemmän läpällä liikenteessä – ja siksi homma on toimivaa vuonna 2016. Kauhean epämuodikasta.

Kotibileet julkaistiin viimeisenä promona ennen koko levyn putoamista. Biisi pelotti otsikollaan ennakkoon, mutta sehän pumppaa loistavasti! Avausversen semilaulu toimii, kuten aina kun se on hyvin tehty. Yllättävämpää on, että myös kertsissä kuultava vähän-enemmän-kuin-semi-laulu futaa. Krison biitti on normaalia letkeämpi, varomattomampi voisi tämän kohdalla käyttää termiä g-funk. En tiedä haluaisinko näiden jätkien kotibileisiin, mutta jos olisin muutaman vuosikymmenen nuorempi, olisin suunnattoman kateellinen videon kuvauksiin osallistuneille. 

Yks kaks on biisi, jollainen jokaisella räppilevyllä oikeastaan pitäisi olla. Itse asiassa noin 80 %:lla maailmanhistorian räppilevyistä sellainen myös on. Tällaisia pätkiä ei voi tehdä kammioonsa sulkeutunut taiteilija syvällisyyspäissään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meno olisi huolimatonta pahassa, tai teknisesti heikkoa. Muistin/unohdin-rakenne kantaa tällä niskanrikkojabiitillä helposti. Olen valmis huutamaan ”yks kaks” mukana keikalla. Haluan myös nähdä sellaisen pikapuoliin.