Motherfuckers c’mon
Niin totaalisen hieno ilmaus kuin ”motherfucker” onkin, sen ryöstöviljelyn voisi kuvitella olevan nuorten poikien hommaa, joka iän myötä menettää hohtonsa.
Armoitettu The Coup -veteraani Boots Riley todistaa päinvastaista. Keskimääräistä lahjakkaampana kirjoittajana pidetty kapinapäällikkö täyttää pamflettinsa alkupuolen rivejä mutsinnussinnalla hämmentävän paljon.
Muutenkaan Rage Against the Machine -sankari Tom Morellon, Galactic -rumpali Stanton Mooren ja Bootsin kokoonpano ei juuri uutta tarjoile. Fight!Smash!Win! on toiveita nostattava avaus; vokaalitoimitus on pahaenteistä ja kitara-bassotykytys lupaa mellakkaa. 100 Little Curses vie kuitenkin sormen kohti eject-nappia. 1980-luvun hengeltä haiseva hardrock-hoilotus on varmaan kovin trendikästä, mutta ainakaan näiltä tekijöiltä en sitä halua kuulla.
Clap for the Killers ja Somewhere in the World It’s Midnight kuljettavat tarinaa mallikkaasti, mutta kokonaisuutena albumi kuulostaa vain laimealta versiolta päämiestensä aikaisemmista tekeleistä. Ei siis huonoa lainkaan, mutta tuskin tällä katuja lakaistaan. Toivottavasti muutama levyhylly kuitenkin.