Tummanpuhuva kolmas levy voimatriolta.
Aki Tryggin saattoi nähdä tavoittelevan edellisellä Torpedon levyllä, 2006 julkaistulla Pätkä tietä ja vähän bensaa -albumilla, jonkinlaista päivitettyä Pauli Hanhiniemen roolia. Nyt tuon levyn mökkitietä rämistellyt viritetty Corolla suuntaa reippaasti pimeämmille ja vaikeammille poluille. Sanoitukset ovat synkempiä, meno on aggressiivisempaa ja muutenkin ilme on tuimempi.
Osasyynä saattaa olla uusi basisti Mikko Määttä, jonka soundi on mukavan rämisevä ja korskea. Lauri Porra oli kenties oikea mies viime levyllä, mutta tällä levyllä Määttä tukee Tryggin tiukentunutta otetta saumattomasti.
Alkuperäinen kolmas jäsen, HIMin kaappaama kosketinsoittaja Janne ”Burton” Puurtinen, käy myös vierailemassa entisen bändinsä riveissä ja tuo urkuineen ja pianoineen keitokseen progemaista syvyyttä. Muutenkin Tryggin bluespohjainen riffittely on tällä levyllä yllättävän progressiivisen raskasta, kuten aloitusbiisissä Paikoillani vaan sekä Unen silmään -kappaleen riffissä. Mieleen nousee sellaisia nimiä kuin Don Huonot, CMX ja miksei jopa Von Hertzen Brothers.
Eli jotain uutta, jotain vanhaa. Eipä ainakaan mies jää paikoilleen, ja tämä on hyvä asia, vaikka hän sitä ensimmäisessä kappaleessa tuskasteleekin.