Vaihtoehtoväen Talvikuningas.
Tamperelaisen Tuvalun debyyttilevy Pimeä saartaa meitä! oli rikollisen ohinukuttu tapaus. Levyn napakka futurismi oli kuin suomalaisen vaihtoehtorockin vastine Fritz Langin Metropolisille. Pienehkö julkinen huomio saattoi tosin johtua myös yhtyeen dogmista, jonka mukaan heidän biisejään ei saa soittaa radiossa tai televisiossa eikä levyä mainostaa maksullisin ilmoituksin.
Konseptin tasolla Viimeiset hetket ovat käsillä! jatkaa samoilla linjoilla edeltäjänsä kanssa. Sanoitukset käsittelevät jälleen Olavi Paavolaisen märkien unien maailmaa, jossa koneihmiset harjoittelevat tunteita tai kaipaavat jotain.
Hölmön oloinen idea toimii musiikin ilmeikkyyden ansiosta hyvin. Kitaran ja basson efektipedaaleihin rakastunut Tuvalu on jalostanut ilmaisuaan kohti The Mars Voltan itsevarmasta kiemuraisuudesta muistuttavaa indieprogea. Se on toisaalta harmi, sillä debyytin särökkäämpi rutistus toimi erittäin hyvin. Nyt biisejä on vähemmän ja ne ovat pidempiä. Pedanttisen tarkka yhtye selviytyy moniosaisista teoksistaan hyvin, mutta intensiteetissä ne häviävät edeltäjilleen.
Laulaja Anniina Antinrannan laulusta on hiottu liikoja maneereja pois, eikä se tällä kertaa erotu liian räikeästi muusta äänimaailmasta. Vaikka tarttuvuutta ei ole yhtä paljon kuin aiemmin, musiikin kypsyys ja konseptin kokonaisvaltaisuus tempaavat mukaansa.
Scifistisyys ja yhtenäisyys tuo mieleen CMX:n Talvikuninkaan, vaikka Tuvalu suoriutuu urakastaan ilman korniutta, ”kuu on Bezoldin efekti taivaalla” -tyyppisistä sanoituksista huolimatta.