Laittakaa vastaanottimenne päälle.
Kun kuuntelee Brooklynista kotoisin olevan TV on the Radion neljättä albumia, taustalla voi kuulla pienen mutta sinnikkään häiriöäänen. Tarkempi kuulostelu osoittaa sen lähtevän Kele Okerekesta, joka kiristelee nurkassa hampaitaan.
TV on the Radio kun on yhtye, joka Bloc Party haluaisi kovasti olla mutta joka se ei vielä yliyrittämiseltään pysty olemaan. Molemmat yhtyeet lähtevät postpunkin pohjakaavasta, mutta jota sitten pyrkivät laajentamaan aineksilla muista musiikinlajeista – mutta siinä missä Bloc Party ammentaa kofeiinitärinäisestä trancesta ja teknosta, TV on Tthe Radio nojautuu vapautuneemmin soulin, funkin ja maailmanmusiikinkin suuntaan.
Samalla englantilainen kireys ja hektisyys vaihtuu amerikkalaiseen vapautuneeseen svengaavuuteen. Tässä auttaa toki sekin, että laulaja Tunde Adebimpe on tulkitsijana muuntautumiskyvyltään ihan toista luokkaa kuin maneerinen Kele.
Toki TV on the Radio on kulkenut pitkän matkan päästäkseen tänne. Sillä taipaleella yhtyeen kulmikkaimmat taiderockpakkoliikkeet eivät ole niinkään karisseet pientareelle kuin asettuneet laulunkirjoituksen palvelukseen.
Niinpä kuulostaa ihan luontevalta, että intensiivisen interpolmaista avausraitaa Halfway Home seuraa soul-balladi Crying, jonka jälkeen asteleva Dancing Choose taas voisi olla OutKastia leikkisimmillään, mitä puolestaan peesaa taidepop-hituri Stork & Owl.
Ensimmäisillä kuunteluilla Dear Science kuulostaakin lähinnä kokoelmalevyltä, mutta toistuvien pyöritysten myötä railot kappaleiden välillä kuroutuvat umpeen. Vaikutteita voisi luetella loputtomiin (Arcade Fire, Talking Heads, The Cure, Radiohead, Prince, LCD Soundsystem), mutta ne ovat vain kuiskauksia, ja niiden tarkka paikallistaminen on kuin yrittäisi vangita kaikua perhospurkkiin. Todelliseksi sankariksi nouseekin bändin monitoimimies Dave Sitek, jonka tuotanto hipoo neroutta.
Missä on siis viides tähti? Voi kuulkaa, se oli näin lähellä. Ehkä ensi kerralla sitten.