Takavuosien break hop -setä oudossa välitilassa.
Kymmenen vuoden takaisella Psyence Fiction -debyytillään Unkle hurmasi yhdistämällä ansiokkaasti rocklaulajien suoritteita hulvattoman isolyöntisiin taustoihin. Paljon on muuttunut siitä ja Unkle mukana: debyytin jälkeen duon parempi puoli DJ Shadow jätti James Lavillen setäilemään keskenään.
Konsepti on yhä vierailevien laulajien käyttö, mutta nyt ilmaisun ytimessä on enemmänkin perusrockia kuin venkoilevasti kolisevaa ja hassusti nytkivää electronicaa. Levyn yleissoundi on enemmänkin leijaileva, silloinkin kun musiikki on pehmoista shoegazingia tai äänekkäämpää rockia.
Levy on nimensä mukaisesti sangen elokuvallinen, missä piilee myös sen ankeus. Musiikki on säväytystasoltaan liian valjua ja pehmoista aktiiviseen kotikuunteluun; taustamusiikiksi se on toisaalta materiaalin monimuotoisuuden vuoksi ongelmallista.
Leffan mittainen levy kuitenkin osoittaa, että liikehdintä scoremaisesta utuilusta slowtempo-fiilistelyyn ja kovaääniseen rockiin sujuu luonnikkaasti.