Vastaus: ei tietenkään. Oskari Onninen arvioi Seremonia-yhtyeen etukäteen päänraapimista ja ihmettelyä herättäneen debyyttilevyn.
Teksti: Oskari Onninen
Rock’n’roll on vakava asia.
Seremonia räjäytti ironiakranaatit musiikkikirjoittajien sormille Rock’n’rollin maailma -videokappaleellaan, joka välitti kuvan okkultismikliseillä hassuttelevasta huumoriheavystä. Täyspitkä osoittaa, ettei bändissä ole mitään koomista, vaan musiikkia tehdään käsi Raamatulla -tason vakavuudella. Myös Rock’n’rollin maailma asettuu oikeassa kontekstissaan murhaavalla riffillä vahvistetuksi valistuslauluksi, josta on ironinen hekottelu kaukana.
Vaikka ehdin luulla Huutava taivas, kuiskaava maa -biisiä kaksi kertaa käännetyksi Black Sabbath -coveriksi, Uhrijuhla– ja Lusiferin käärmeet -biisit rinnastavat Seremonian paremminkin Ty Segallin ja Thee Oh Seesin kaltaisten pop-melodiantajulla siunattujen autotallirymistelijöiden kastiin. Jälkimmäisestä muistuttaa myös jäänviileästi laulava Noora Federley.
Vaikka levyllä on hivenen liikaa amatöörimäistä lofismia ja autotallimaista jäykkyyttä, lopulta neljännestä tähdestä jää puuttumaan vain Rock’n’rollin maailma -singlen hitikäs b-puoli Nämä kesäiset päivät.
Arvio on julkaistu Rumbassa 9/12. Kuuntele levy Spotifyssa.