Vuk – The Plains

24.04.2009

What the Vuk?

Vukilta ei voi odottaa mitään muuta kuin yllätyksiä. Newyorkilais-helsinkiläinen Emily Cheeger on loihtinut äärikiehtovan albumin, ja arvaamattomuus on yksi The Plainsin ehdottomista vahvuuksista.

Kappaleet sanoittaneen, säveltäneen ja sovittaneen sekä suurimmaksi osaksi myös soittaneen ja tuottaneen Vukin näkemys kuulostaa tasapainoiselta mutta pursuaa samaan aikaan yllätyksiä.

Viimevuotinen Maj Karma -cover-ep Rakkauden liekistö on käytännössä uudempi levytys kuin The Plains, jonka äänitykset aloitettiin jo kolme vuotta sitten.

Vuonna 2003 julkaistun Exile!-debyytin yhteydessä mainittiin muun muassa Diamanda Galás, Einstürzende Neubauten, Björk, Nico ja PJ Harvey. Nyt verrokkikatraaseen voi listata huomattavasti helpommin lähestyttäviä mutta yhtä kaikki kunnianhimoisia ja omaperäisiä musiikintekijöitä.

The Plainsilla voi kuulla niin Joanna Newsomin ikiaikaista folkia (Gramophone & Periscope) kuin Jenny Wilsonin modernien orjalaulujen nytkettä (Kiss The Assassin).

Päällimmäisenä mieleen tulee kuitenkin englantilais-pakistanilainen Natasha Khan eli Bat for Lashes. Hänen Fur and Gold -debyyttinsä ja uuden Two Suns -albuminsa popeimmat kappaleet, kuten What’s a Girl to Do? ja Daniel, saavat Vukilta varteenotettavaa vastusta Red-Beardista ja The Plainsin nimiraidasta. Ensin mainittu soi jopa YleX:n tehosoitossa.

Ensilevyä sävykkäämmällä tuotannolla ja sovittamisella on voitettu paljon: vaikka esimerkiksi Kiss the Assassin päättyy kakofoniseen kirkumiseen ja vapaisiin jazz-torviin, se ei

kuulosta liian vaikealta. Syntetisaattoreiden sijasta kuullaan harmoneja, ja industrial-pauke on korvattu melodioilla.

Tarkoituksellinen hälyn hakeminen voi toimia lavalla mutta harvemmin levyllä. Se on ymmärretty: Vuk välttää kokeellisten melumuusikoiden perisynnit. Sen lisäksi hänellä kuulostaa olevan korviasyleilevän tarkka pop-nenä.

Vuk löysi oman paikkansa jo ensilevyllään. Hänellä on edelleen sama suunta, mutta osoite löytyy nyt paremmin kartalta. Sirpalemaisuuden sijasta saatiin ehjä kokonaisuus. Mikä ei tarkoita, etteikö The Plainsissa olisi sulateltavaa.

Lisää luettavaa